1. Tajusin että alkoholismi on sairaus ja perinnöllistä.
2. Arvostan nyt omaa perhettä enemmän. Ja haluan panostaa parisuhteeseen.
3. Sain uuden buustin yritykselle vähentää kännykän käyttöä ja keskittyä olennaiseen.
4. Hermoni ovat (tai olivat ainakin hetken) paremmat sen viikonlopun jälkeen. Opin että ei kannata takertua siihen ensimmäiseen tunteeseen, joka on monesti ärsytys.
Tähän väliin pitää kyllä vähän psykolokisoida. Tulin kotiin Naantalista ja sanotaan nyt, että siinä Rehappi-huumassa halasin miestä (kyllä mä sitä muullinkin halaan :D) ja laitoin yllätyksen esille: Lupaus ja toive matkasta saaristoon. Mieheni tykkää maalata meriaiheisia tauluja. No viikonlopun voimavaroilla yritin muuttua paremmaksi ja olla rakentava ja olla ärsyyntymättä.MUTTA tässä pitää olla varovainen, ettei lipsu sille puolelle, että ottaa seesteyden lyömäaseeksi. Silloinkaan, kun tilanteesta kehittyy riita yrityksestä huolimatta. Tiedän että olen tosi hyvä tuntemaan syyllisyyttä ja minusta tuntuu ihan oikeasti että haluan olla rakentava ja kiitollinen.
5. Opin miten tärkeää itsensä hoitaminen on. Siis oikeasti.
6. Kiitollisuus. Itseä pitää osata ja muistaa kiittää ja myös toisia. Joka aamu olisi hyvä meditoida hetki ja miettiä kolme asiaa mistä on kiitollinen.
Olen kiitollinen, että sain kutsun läheisviikonloppuun ja siitä että kuopukseni sai hoitopaikan niin mahtavasta perheestä. Olen kiitollinen että tajusin siellä asoita. Olen kiitollinen että läheiseni sai lähdettyä sinne hoitoon. Aivan huippu paikka. Voi kun muutkin alkoholiongelmasta kärsivät ja heidän läheisensä saisivat mahdollisuuden mennä sinne.
Vinkatkaahan jos ootte käyny kiertää, että mitä kanntaa ottaa huomioon ja missä kannattaa käydä ja missä ei, kun mukana on 5-vuotias ja puolivuotias.
