ja tykkäsi.
Tosin eka yönä äiti kävi nukuttamassa ja toisena yönä isä kävi nukuttamassa. Rutiinit <3
Kun olin saanut poikani nukahtamaan. (olemalla pääasiassa hiljaa ja selailemassa kännykkää), lähdin pois. Avasin teltan vetoketjun, ja suljin sen vilkaasti, jottei verenimijät pääsisi sisään. Ja mikä mahtava luonto siellä odottikaan. Jokapuolella oli usvaa; ei sitä voinut kuin ihailla. Ja se tunnelma: Oli jotenkin salaperäistä, hiljaista, muttei kuitenkaan hiljaista, koskematonta ja kosteaa.
Muutaman kuvan jälkeen menin seuraamaan jalkapallon loppuun ja jännitin kokoajan alkaako kuulua itkua ulkoa. Mietin mitä traumoja se voisi saada herättyään yksin teltassa. Onneksi poika kuitenkin nukkui sikeästi. Ei ollut herännyt edes setänsä tuloon.
Sunnuntaina kävin naapurissa hakemassa poikani kotiin. Tuli puhe kellosta. Poikani siinä sitten kierteli aikansa paikkoja ja totesi: Minä kyllä kysyn sanko yhden kellon täältä, kun täällä on niin paljon kelloja.
Mikä olikin totta.
Ja sen piti olla herätyskello. mieluinen kello löytyi ja lupa saatiin, mutta herätys siinä ei toiminut. Lattiaan tippuminen korjasi tämän harmin. Nauruhan siitä tuli: "Hessun konsti auttoi."
En kehannu kysyä tarkottiko talon isäntä Aku Ankan Hessua, etten vaikuttaisi tyhmältä.
Kotimatkalla hippaleikissä sattui haaveri ja poika kaatui. Ja voi sitä kipuitkua ja sormessa jälki. Käskin nuolaista ja väitin sen auttavan. Itku loppui. Kotona poika kysyi että käskikö minun äiti nuolaista jos sattui haaveri. En muista. Ehkäpä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rivi kirjaimia itsestäsi. kommentoi, ihmettele, anna ajatusta, kerro mileipiteesi jostain kirjoittamastani asiasta.